1. Työntekijän valmistautuminen
- Lapsen mielipide
- Mieti tavoite
- Aikatauluta työskentely
1.Lapsen mielipide
Mielipide on lapsen ajatusten kokonaisuus.
Kun olet tapaamassa lasta, pysähdy miettimään etukäteen, miten hienoa on saada tietää juuri tämän lapsen ajatukset hänen omasta elämästään.
Kaikenikäisillä lapsilla on sekä oikeus että taito ilmaista oma mielipiteensä. Onkin meidän ammattilaisten tehtävänä mahdollistaa heille kuulluksi tuleminen heille luontaisin keinoin.
On paljon erilaisia keinoja, jotka helpottavat lapsen itseilmaisua. Mieti, mitkä keinot sopivat juuri sinun asiakkaallesi.
Lapsen kehityspsykologian kannalta on tärkeää, että tämä saa vähitellen kokemuksia kuulluksi tulemisesta. Onnistuneet kokemukset vahvistavat lasta ja kasvattavat tätä nuoruus- ja aikuisiän toimijuuteen.
Ikä- ja kehitystason tehtävänä on auttaa hahmottamaan lapsen ajattelun laadun eroja (esimerkiksi aikakäsityksen osalta) – ei poissulkea lapsen oikeutta mielipiteeseen.
3. Aikatauluta työskentely
Lapsi tarvitsee aikaa asioiden prosessointiin. Silloin on tarpeen tavata lasta esimerkiksi kolme kertaa. Sovittu tapaaminen on lapselle tehty lupaus, joka auttaa luottamuksellisen työskentelysuhteen syntymistä ja luottamuksen rakentumista aikuisiin.
Kalenteriin kannattaa varata lapsen tapaaminen tai tapaamiset hyvissä ajoin.
Lapselle täytyy aina turvata mahdollisuus ilmaista mielipide ennen päätöksentekoa.
Pyydä tai tilaa yhteistyökumppaneilta (kuten perhehoitajalta tai sijaishuoltopaikasta, päiväkodista, koulusta, neuvolasta, lastenpsykiatriasta) tarvittaessa lausunto lapsesta.
Mikäli valmistelet päätöstä, pyydä lausunnossa kannanottoa ajankohtaiseen asiaan, kuten esimerkiksi sijaishuoltopaikan muutokseen.
2. Mielipiteen selvittäminen
- Suhdeperustaisuus orientaationa
- Elämäntilanteeseen liittyvän tiedon sanoittaminen ja konkretisointi lapselle
- Lapsen tuottaman tiedon havainnointi ja kuuleminen
- Mielipiteen selvittäminen
1. Suhdeperustaisuus orientaationa
Mielipiteen selvittämistä tukee tuttuus, luottamus ja suhde lapseen. Siksi kaikenlainen olemassa olo lapselle on tärkeää.
Lapset arvostavat, kun asettaudut lapsen kanssa samalle tasolle ja osoitat heti olevasi kiinnostunut hänestä.
Kiinnitä siis huomiosi lapseen ja esittäydy hänelle esimerkiksi seuraavasti:
”Moi Petteri! Minä olen sinun oma sosiaalityöntekijäsi Maija. Haluan tietää, mitä sulle kuuluu, että osaan auttaa sinua. Minulle on tärkeä tietää, miten elämäsi sujuu.”
Kannattaa myös kertoa jotain muutakin itsestä, se luo tuttuuden tunnetta. On paljon asioita, jotka tekevät lapseen vaikutuksen lyhyessäkin ajassa. Yksi tällainen asia on esimerkiksi kiireettömyyden tunne tapaamisilla. Rauhallisuus luo tunteen arvostamisesta.
Kerro lapselle:
- mitä teette tänään yhdessä lapsen kanssa ja mistä juttelette = tapaamisen tavoite.
- että lapsen omilla ajatuksilla on iso merkitys, ja että niiden kuuleminen on sinulle tärkeää, jotta voisit tietää, mitä lapsi toivoo tai tarvitsee
- mitä lapsen asioissa tulee tapahtumaan, ja mitä aikuiset tekevät seuraavaksi
- montako kertaa tapaat lasta selvitystyön aikana: piirrä kuva lapselle
2. Elämäntilanteeseen liittyvän tiedon sanoittaminen ja konkretisointi lapselle:
Sanoita
Lapsi tarvitsee tietoa käsiteltävästä asiasta, jotta hän voi muodostaa mielipiteen. Lapsi tarvitsee sanoja elämäntilanteelleen sekä tietoa erilaisista vaihtoehdoista. Erityisen tärkeää on käydä läpi erilaiset muutosvaihtoehdot esimerkiksi sijaishuoltopaikan vaihtuessa.
Anna tietoa lapselle hänen omasta elämäntilanteestaan ja sanoita mielipiteen selvittämisen kohteena olevan asian eri puolia:
- Lastensuojelun työskentelyn syy: miksi työntekijät käyvät perheessä.
- Lapsen arki: päivärytmi, ruoka, koulu, päivähoito, kaverisuhteet jne.
- Asumiseen liittyvät asiat: tarvittaessa palauta mieliin sijaishuollossa asumisen syy.
- Läheissuhteet: vanhempien, läheisten ja lemmikkien kuulumiset.
Konkretisoi
Pienen lapsen omaa ajattelua auttaa elämäntilanteen esittäminen näkyväksi työvälineen avulla eli konkretisointi. Lapsen sanavarasto on niukempi, minkä vuoksi on erityisen tärkeää käsitellä asioita havainnollistamalla ja konkretisoimalla. Konkretisointi auttaa lasta ja aikuista saavuttamaan yhteisen keskusteluyhteyden.
- Työvälineellä esitetään samat asiat kuin puheella.
- Anna lapselle mahdollisuus tarttua esim. Tejping-hahmoihin ja kuvata ajatuksiaan ja elämänsä erilaisia hetkiä liikuttamalla nukkea.
- Toista tarpeen mukaan: toisto tukee lapsen ymmärrystä asiasta ja antaa työntekijälle tietoa siitä, ajatteleeko lapsi johdonmukaisesti asiasta vai ei. Esimerkiksi yhdellä tapaamisella kannattaa näyttää monta kertaa, miten lapsi siirtyy toiseen asuinpaikkaan.
- Saman tilanteen konkretisointia voi jatkaa edelleen seuraavalla tapaamisella.
Esimerkkejä konkretisoinnista liittyen sijaishuoltoon siirtymiseen:
- Rakentakaa yhdessä legoista tai palikoista talo, jonne lapsi on muuttamassa. Rakentakaa lisäksi talo, josta lapsi muuttaa.
- Ottakaa yhdessä esille leluhahmoja tai Tejping-nukkeja, jotka kuvaavat lasta ja henkilöitä, jotka liittyvät tilanteeseen. Näytä hahmoilla, mitä lapsen elämässä tapahtuu: mistä lapsi muuttaa ja minne hän menee, kuka vie hänet, miten, keitä on vastassa jne.
- Näytä Tejping-nukeilla, miten lapsi voi edelleen tavata ja pitää yhteyttä itselleen tärkeisiin läheisiin: missä hän tapaa heitä, miten menee tapaamiseen, voiko soittaa jne.
Esimerkkejä konkretisoinnista liittyen lapsen arkeen:
- Rakentakaa yhdessä legoista tai palikoista talo.
- Pyydä lasta rakentamaan taloon asioita, joita hän haluaa. Voit kysyä: ”Onko täällä kodissa sänky? Missä sinä nukut? Onko ruokapöytä?”
Ottakaa esille hahmoja, jotka kuvaavat lasta ja hänen perhettään. Anna lapsen näyttää hahmoilla, mitä päivän aikana tapahtuu. Voit kysyä: ”Mitä päivän aikana tapahtuu? Miten täällä kodissa nukutaan? Kuka peittelee sinut? Kuka lohduttaa sinua? Kuka ottaa syliin?”
3. Kuuntele ja havainnoi lapsen tuottama tieto hänen elämäntilanteestaan.
Osoita lapselle, että kuulet ja ymmärrät, mitä hän ilmaisee tai kertoo. Voit toistaa hänen sanomaansa tai tarvittaessa kysyä tarkennusta. ”Mainitsit, että äitiä itketti. Kerro lisää.” Kun toistat lapsen sanomaa, hänelle välittyy tunne, että kuulit ja haluat ymmärtää.
Lapsen havainnointi on työntekijälle myös tietoa lapsesta.
Työskentelyn aikana voit kiinnittää erityisesti huomiota lapsen:
- TOIMINTAAN: Kenelle lapsi puhuu? Kenelle lapsi vie lelunsa? Keneen lapsi ottaa kontaktia? Leikkiikö hän innoissaan? Keneltä hän hakee lohdutusta tai turvaa?
- TUNNEREAKTIOIHIN: Missä kohdin lapsi hymyilee tai menee apeaksi? Mitä tunteita hänessä on havaittavissa eri aiheita käsiteltäessä?
- KEHONKIELEEN: Milloin lapsi vetäytyy? Milloin lapsi tulee kohti? Kenen syliin hän menee? Ketä hän välttelee?
Esimerkkilauseita lapsen kanssa keskusteluun:
”Kun sä kerroit näin, niin mulle se tarkoittaa tätä – ymmärsinkö oikein?”
”Kun näin sinut viimeksi, kerroit, että sinua oli sattunut, kun vanhempasi oli tönäissyt sinua. Vanhempasi oli ollut vihainen ja kerroit, että se pelotti sinua. Kiitos, kun kerroit siitä. Onko sinua sattunut uudelleen? Onko sinua pelottanut uudelleen?”
Konkretisoi aikaa lapselle tutuilla määreillä:
”Sä olet täällä (esimerkiksi sijaisperheessä) vielä, kun on joulu tai kun tulee kesä.”
”Olet täällä ainakin tämän viikon, eli viisi päivää. Sitten meillä on aikuisten kokous, jossa me aikuiset mietimme, missä sinun olisi hyvä asua. Kerron sitten sinulle, mitä me aikuiset mietimme.”
Sanoita arjen jatkumista:
”Voit leikkiä täällä, menet täällä nukkumaan.”
Pienelle lapselle voit konkretisoida päivien määrää esimerkiksi sormilla tai piirtämällä kuvioita.
”Nukut täällä yhden yön, sitten näet vanhempasi. Täällä sinusta huolehtii Santtu. Mitä haluaisit leikkiä tänään Santun kanssa? ”
4. Selvitä mielipidettä
Kun olet havainnollistanut lapsen elämää lapselle konkretisoinnin kautta, kysy suoraan lapselta hänen mielipidettään selvitettävään asiaan tai elämäntilanteeseen.
Voit konkretisoida kysymääsi asiaa esimerkiksi leluilla tai leikillä.
”Tässä olet sinä (pikkunukke) ja kännykkä soi, sieltä soittaa äitisi/isäsi/isovanhempasi. Vastaatko hänelle? Miksi et? Oliko kiva puhua videopuhelua?”
Helpota lapsen vastaamista ja anna hänen käyttää työvälinettä itseilmaisun tukena.
Pyydä lasta lähettämään Viestilinnun avulla viesti asioista ja toiveista päättäville työntekijöille tai muille aikuisille, ks. video.
Voit käyttää puheeksi ottamisen apuna erilaisia työvälineitä, kuten satukirjoja, Tejping-nukkeja, legoja tai muita leluja.
Suoriin kysymyksiin voit pyytää lasta vastaamaan Kyllä/Ei -peukkujen avulla, ks. video.
Mitä toiveita, ajatuksia, tarpeita tai huolia lapsella on elämäntilanteeseensa liittyen?
Mitä asioita lapsi toivoisi ja haluaisi toteutuvan häntä koskevissa päätöksissä tai asiakassuunnitelmaneuvottelussa?
Minkälaiseen arjen asiaan hän haluaa muutosta?
Mikä ikinä aiheesi on, ole rohkea ja uskalla kuunnella lapsen tunteita ja ajatuksia tai hänen puhumattomuuttaan. Tunteiden ilmaisu tilanteessa on yksi rohkeuden merkki. Ammattilaisen salliva asenne välittyy lapselle ja kasvattaa tunnetta, että hänellä on lupa puhua ja olla vapaasti oma itsensä.
Huomioi lapsen mahdollinen lojaalius tai jännittäminen muita paikalla olevia kohtaan. Heillä voi olla myönteinen tai kielteinen vaikutus lapsen itseilmaisuun.
Viestilintuselle lapsi kertoo omat toiveensa ja ajatuksensa helpommin kuin suoraan aikuiselle.
3. Mielipiteen vaikutus
- Lapsen vaikuttamisen mahdollisuudet
- Tulevasta kertominen
- Lapsen kiittäminen
1. Anna lapsen vaikuttaa
Kiitä lasta rohkeudesta ja omien ajatustensa ilmaisemisesta. Kerro lapselle, mitä kuulit häneltä tänään. Sanoita ja konkretisoi kuulemaasi sekä päätöstäsi aina tarvittaessa (ks. kohta 2).
Mikäli tiedät, miten lapsen mielipide voi vaikuttaa käsiteltävässä asiassa, kuten lapsen arkisissa toiveissa ja tarpeissa, kerro siitä heti.
tai
Mikäli olet selvittänyt lapsen mielipidettä jotakin päätöstä varten, ja tiedät päätöksen selvitettävään asiaan saman tapaamisen aikana, kerro siitä lapselle. Mitä sinä olet päättänyt? Perustele päätös. Konkretisoi päätös tarvittaessa ja käytä työvälineitä (ks. kohta 2).
Päätös?
Suunnitelma?
Arjen asia?
Mikäli on kyse tulevasta päätöksestä, kerro lapselle, milloin aikuiset juttelevat hänen asioistaan, eli milloin on seuraava neuvottelu, jossa lapsen asiasta päätetään. Muistathan kertoa, miten ja keneltä lapselle välittyy tieto päätöksestä.
Mikäli lapsen asioissa on tehty esimerkiksi asuinpaikan vaihtumista koskeva päätös, tapaa lapsi uudelleen ja palauta hänen mieleensä edellinen tapaamisenne. Kerro lapselle, mitä ajattelet tai tiedät tilanteesta tällä hetkellä: mikä on käsiteltävän asian tilanne.
”Muistatko, kun viimeksi tavattiin, niin juteltiin siitä, että…”
”Muistatko, kun viime kerralla kerroit minulle, että toivot… Oli tärkeää kuulla se. Minun tehtävänäni on päättää sinun asioistasi, ja nyt olen päättänyt näin.”
”Sinun mielipiteesi vaikutti päätökseen näin… /auttoi minua tekemään tällaisen ratkaisun.”
Päätetyn asian käsittelyä on tärkeää jatkaa lapsen kanssa, jotta hän ymmärtää ja sisäistää, mitä hänen elämässään on tapahtumassa. Mitä isommasta asiasta on kyse, sitä useammin sitä on tarve käsitellä ja prosessoida. Selvitettävä asia ei poistu, vaikka työntekijä poistuu tai vaihtuu.
- Muista, että lapsen mielipiteen selvittämistä ja hänen selviytymistään erilaisissa elämäntilanteissa helpottaa luottamuksellinen suhde sinuun.
- Muistuta lasta siitä, että aikuiset päättävät hänen asioistaan. Lapsen ei tarvitse, eikä hän voi päättää yksinään.
- Lapsen elämänhallinnan tunne lisääntyy, kun hän voi vaikuttaa johonkin omaa elämäänsä koskevaan asiaan.
- Esimerkiksi sijaishuoltopaikan muutoksissa lapsi voi vaikuttaa: kenen kanssa hän lähtee tutustumaan, mitä haluaa mukaan uuteen asuinpaikkaansa, mitä syödään ensimmäisenä päivänä jne.
Epätietoisuuden käsittely luo lapselle turvallisemman mielen. Epäselvissä ja epävarmoissa tilanteissa on tärkeää jutella lapsen kanssa ja käydä tilannetta läpi – tarvittaessa useita kertoja:
”Minulla ei ole vielä valmiita vastauksia, vaan asiaa selvitellään ja tähän palataan. Sinä saat kyllä tietää, mitä tulee tapahtumaan ja miksi. Tahdon myös tietää, mitä sinä ajattelet ja toivot.”
Vinkkejä turvallisuuden tunteen säilyttämiseen sijoitustilanteissa:
Sosiaalityöntekijä voi sijoittaa lapsen mahdollisimman turvallisesti ja välttää yhtäkkisiä sijoituksia.
Yllättävät muutokset lapsen turvallisissa ihmissuhteissa ovat lapselle turvattomuutta aiheuttavia. Siksi lastensuojelussa tulee pyrkiä tukemaan lapsen suunnitelmallisia ja hänen tarpeensa mukaan valmisteltuja siirtymiä ja muutoksia.
Lapsi tarvitsee aikaa kodin vaihtumisen hyväksymiseen.
Sijaishuoltopaikan vaihdos edellyttää työskentelyä lapsen kanssa:
- tiedon antaminen lapselle: miksi koti vaihtuu
- surutyön tekeminen: luopuminen edellisestä kodista
- orientoituminen uuteen kotiin: toivon herääminen
- kiinnittyminen uuteen kotiin: yhteys aiempiin hoitajiin säilyy
On tärkeää, että sijoitukset muuttuvat suunnitellusti ja lapsen kanssa yhdessä työskennellen.
2. Tulevasta kertominen – ENNAKOI
Kerro lapselle konkreettisesti, mitä tapahtuu tapaamisen jälkeen:
Sinä menet nyt syömään, ja minä lähden autolla toiseen paikkaan.
Sinä jatkat nyt leikkimistä, ja minä juttelen vielä vanhemman kanssa.
Nyt juuri ei tapahdu yhtään mitään.
Kerro lapselle, mikäli tiedät, milloin tapaat häntä seuraavan kerran. Oma työntekijä on lapselle tärkeä henkilö, ja lapsi ymmärtää, että sosiaalityöntekijä päättää monista hänen asioistaan.
Tulen kahden viikon kuluttua sinua taas tapaamaan.
Voit näyttää sormilla öiden määrän tai piirtää paperille.
Lapsen tapaamisen jälkeen arjen aikuisen on hyvä tietää, mitä lapselle on kerrottu ja mitä on tehty.
3. Lapsen kiittäminen – ANNA TARRA
- Kysy, onko lapsella jotain kysyttävää.
- Kehu lasta rohkeudesta ja tapaamisesta.
- Anna lapselle tarra kiitokseksi.
Olipa minun tärkeää nähdä sinut. Olit tosi rohkea ja taitava. Kiitos!
