Lapsen mielipiteen dokumentointi
”Kun mun asiat kirjoitetaan ylös, se tuntuu tärkeältä. Se tarkoittaa, että mä oon tärkeä.”
Lapsen mielipiteen dokumentointi tarkoittaa lapsen kanssa tapahtuvan työskentelykerran tai -prosessin kuvaamista, sen aikana kertyneen tiedon kirjaamista koskien lapsen toiveita, tarpeita, huolia ja iloja käsiteltäviin asioihin liittyen sekä mahdollista konkreettista lapsen omaa mielipidettä käsiteltävästä asiasta.
Mielipiteen dokumentointi voi toteutua muistiinpanoissa, päätöstekstin perusteluissa tai hallinto-oikeuden hakemuksissa.
Asiakirjoihin on tärkeää on kirjata lapsen omia lainauksia sanasta sanaan.
Dokumentointi elämäntarinan jäsentymisen näkökulmasta
Lapselle annetun tiedon sekä lapsen omien ajatusten dokumentoinnista asiakirjoihin muodostuu yhtenäinen katsaus lapsen elämänhistoriaan. Tavoitteena on, että lapsi itse voi lukea dokumentit myöhemmin ja tutkia itseään sekä elämäntapahtumiaan niiden avulla. Etenkin, mikäli lapsen työntekijät ja/tai sijoituspaikat ovat vaihtuneet elämän aikana useamman kerran, dokumentteihin kirjattujen tietojen avulla lapsi rakentaa kuvaa itsestään ja omista senhetkisistä ajatuksistaan.
Tekstiin on hyvä liittää sanatarkkoja lainauksia lapsen kertomasta. Lainaukset lisäävät ymmärrystä lapsen ajatuksista ja kokemuksista. Lainaukset auttavat sekä työntekijää hänen tehdessään lasta koskevia päätöksiä että lasta, joka mahdollisesti lukee tekstejä myöhemmin halutessaan saada tietoa ja ymmärtää itseään paremmin.
Systemaattisella dokumentoinnilla varmistetaan, että vaikkei kukaan ihminen tuntisi lapsen koko tarinaa, hänen elämänsä ja kehityksensä keskeiset asiat olisivat löydettävissä asiakirjoista.
Lapsen elämäntarinan kokoamisen näkökulmasta on hyvä:
- kirjata, mitä tietoa lapselle on annettu ja milloin.
- sisällyttää tietoa lapsen elämää koskettavista suurista muutoksista ja niiden taustoista:
- sijoituksen syyt
- muutokset perhe- ja kaverisuhteisissa tai asuinpaikassa ja sen aikuisissa
- muutokset kouluissa/päivähoitopaikoissa.
- kuvata joitain lapsen kehitykseen liittyviä asioita: mitä lapsi on edellisen tapaamisen jälkeen oppinut tai uskaltanut tehdä ensimmäistä kertaa.
- kuvata, miten lasta on autettu asioissa, joissa hän on apua tai tukea tarvinnut.
- sanoittaa lapsen vahvuuksia ja hänen ainutlaatuista persoonaansa.
Lapsen mielipiteen kuvaus asiakirjoissa
1. mielipiteen selvittämisen tarve (yleiskuvaus tilanteesta)
2. lapsen tapaamiskerrat (päivät) ja niiden tavoitteet/tapaamiskerta
Lapsen tapaamisten kuvaus:
3. mitä tehty ja missä
4. millä menetelmillä
5. keitä läsnä
6. mitä tietoa lapselle annettu
7. lapsen toiminnan kuvaus
8. lapsen tunteiden kuvaus
9. lapsen kertomia lauseita autenttisina lainauksina
Työntekijän näkemys:
1. arvio ja johtopäätökset tilanteesta
2. havainnot lapsesta
3. mahdollinen päätös
4. perustelut
Lapsen äänen varmistaminen asiakassuunnitelmassa
Varmistathan, että lapsi ymmärtää, mikä asiakassuunnitelma on ja miksi se laaditaan: asiakassuunnitelma on lapsen oman elämän ja asiakkuuden suunnittelun ja arvioinnin työväline.
Lapsen omien ajatusten ja toiveiden kirjaaminen asiakassuunnitelmaan:
- Lapsi tietää etukäteen tulossa olevasta asiakassuunnitelmaneuvottelusta ja hänelle annetaan mahdollisuus ilmaista, mistä asioista hän haluaisi jutella tai mitä huolia tai epäselviä asioita hänellä on mielessään. Nämä asiat kirjataan ylös.
- Palaverin alussa käydään läpi käsiteltävät asiat, ja asioista keskustellaan avoimesti toinen toistaan kuunnellen, kirjaten niin lapsen kuin aikuisten näkökulmat tarkasti ylös.
- Asiakassuunnitelman dokumentointia tulee tehdä niin, että arvioinnin ja kehittämistarpeiden kohteena on elämäntilanne tai lapsen toiminta, ei lapsen persoona. Esimerkiksi ”Kalle tarvitsee tukea kaveritaidoissa” vs. ”Kalle ei ole hyvä kaveri”.
- Lapsella tulee olla mahdollisuus kertoa oma mielipiteensä niin vahvuuksistaan ja tulevaisuudentoiveistaan kuin haastavista tilanteistakin. Mielipide kirjataan näkyviin.
- Suunniteltavan jakson tavoitteiden asettamisessa otetaan huomioon lapsen kertoma tai hänen suoraan sanoittamansa toiveet tavoitteisiin liittyen.
- Jokaiseen suunnitelma-asiakirjaan kirjataan positiivisia ja lasta kannustavia asioita.
Muistathan kysyä myös hiljaiselta ja ujolta lapselta hänen toiveitaan esimerkiksi perhetyöhön liittyen!
Elsan tarina:
”Olen nyt aikuisiällä useampaan kertaan tutustunut omiin lapsuudestani tehtyihin dokumentteihin. Ne ovat herättäneet monenlaisia tunteita, mutta niiden läpikäyminen on ollut mielettömän tärkeää oman elämän palapelin kokoamisen näkökulmasta. Ne ovat luoneet aikajanaa omille muistoille, muiden kertomuksille tai vaikkapa valokuville. Ne ovat olleet tärkeä osa, kun olen työstänyt omia lapsuuskokemuksiani ja koittanut järjestellä palapelin paloja oikeaan järjestykseen.
Toiveeni jokaiselle lapsen elämää dokumentoivalle ammattilaiselle olisi, että he muistaisivat kirjoittaessaan, että he kirjoittavat ensisijaisesti lasta varten. Lapsi voi tulla joskus niiden papereiden äärelle ja silloin olisi merkityksellistä saada lukea myös positiivisia ja kannattelevia asioita. Minun dokumenteissani on paljon sellaisia merkintöjä, joista en tunnista niitä tilanteita vaikka muistan itse tai joku läheiseni muistaa ne. Niissä ei näy minun kokemukseni lainkaan, tai minun kokemustani on kyseenalaistettu tai tulkittu.
Parhaalla mahdollisella tavalla kirjatut dokumentit auttavat myös lapsen myöhemmissä vaiheissa olevia ammattilaisia ja aikuisia auttamaan lasta ja nuorta. Dokumentointi tulisikin nähdä osaltaan myös lapsen ja nuoren elämäntarinan kirjaamisena. Minkälaisia asioita sinä toivoisit, jos ajattelisit lapsuuttasi ja elämääsi kirjattavan?
Lapsuudesta tehnyt dokumentit voivat olla myös äärimmäisen tärkeitä siinä kohtaa, kun sijaishuollosta aikuisuuteen ponnistanut nuori tulee itse vanhemmaksi. Silloin dokumenteista voi parhaassa mahdollisessa tilanteessa selvitä sellaisia asioita, joita hän tarvitsee asettautuessaan oman lapsensa vanhemmaksi. Esimerkiksi kehitysvaiheista ja muista merkityksellisistä, tärkeistä asioista.”