Lapsen mielipiteen selvittämisen toimintamalli – kyse on prosessista (kopio)

Tähän työntekijän kertomus mielipiteen selvittämisestä

”xxxxx…”

1. Valmistautuminen mielipiteen selvittämiseen

  • Mielipide on lapsen ajatusten kokonaisuus. Kun olet tapaamassa lapsen, pysähdy miettimään etukäteen, miten hienoa on saada tietää juuri tämän lapsen ajatukset hänen omasta elämästään.
  • Kaikenikäisillä lapsilla on sekä oikeus että taito ilmaista oma mielipiteensä. Onkin meidän ammattilaisten tehtävä mahdollistaa heille kuulluksi tuleminen heille luontaisin keinoin.
  • On paljon erilaisia keinoja, jotka helpottavat lapsen itseilmaisua. Mieti mitkä keinot sopivat juuri sinun asiakkaallesi. Vinkkejä täältä (ohjaus)
  • Mieti, mihin tarvitset mielipidettä. Tarvitsetko lapsen toiveen tai näkemyksen päätöstä tai asiakassuunnitelmaa varten tai haluatko selvittää lapsen kokemuksia omasta elämästä; onko hän turvassa tai millaista arki on.
  • Onko tilanne kiireellinen vai voidaanko mielipide selvittää rauhassa? Kiireellinenkin tilanne on lapsen kannalta tärkeää rauhoittaa. Mieti, mitä lapsen kanssa on vähintään puhuttava ja selvitettävä, jotta tilanteesta tulisi mahdollisimman turvallinen ja selkeä lapselle.
  • Lapsi tarvitsee aikaa asioiden prosessointiin. Silloin on tarpeen tavata lasta esimerkiksi kolme kertaa. Sovittu tapaaminen on lapselle tehty lupaus, joka auttaa luottamuksellisen työskentelysuhteen syntymistä ja luottamuksen rakentumista aikuisiin.
  • Kalenteriin kannattaa varata lapsen tapaaminen/tapaamiset hyvissä ajoin.
  • Lapselle täytyy aina turvata mahdollisuus ilmaista mielipide ennen päätöksentekoa.
  • Pyydä/tilaa yhteistyökumppaneilta (kuten perhehoitajalta/sijaishuoltopaikasta, päiväkodista, koulusta, neuvolasta, lastenpsykiatriasta) tarvittaessa lausunto lapsesta.
  • Mikäli valmistelet päätöstä, pyydä lausunnossa kannanottoa ajankohtaiseen asiaan esimerkiksi sijaishuoltopaikan muutokseen.

2. Mielipiteen selvittäminen

Työskentele lapsen kanssa

Sanoita ja anna tietoa lapselle hänen omasta elämäntilanteestaan ja mielipiteen selvittämisen kohteena olevan asian eri puolista. Esimerkiksi:

    • lapsen arki
    • asumiseen liittyvät asiat: tarvittaessa palauta mieliin sijaihuollossa asumisen syy.
    • läheisuhteet: vanhempien, läheisten ja lemmikkien kuulumiset.
    • lastensuojelun työskentelyn syy: miksi työntekijät käyvät perheessä.
    • jne
    • konkretisoi kertomasi tieto työvälineen avulla: (Vai linkit tekstin sijaan työvälineet videoihin)
      • rakentakaa yhdessä esimerkiksi legoista talo, jonne lapsi on muuttamassa ja näytä leluhahmolla, miten lapsi muuttaa, kuka vie hänet ja miten, keitä on vastassa jne.
      • näytä Tejping-nukeilla, miten lapsi voi edelleen tavata itselleen tärkeitä läheisiä.
  • Ota puheeksi:
    • Kun olet hahmottanut lapsen elämää lapselle konkretisoinnin kautta, kysy lapselta toiveita ja ajatuksia eli mielipidettä selvitettävään asiaan tai elämäntilanteeseen.
    • Voit käyttää puheeksi ottamisen apuna satukirjoja, Tejping-nukkia, legoja tai muita leluja.
    • Mikä ikinä aiheesi on, ole rohkea. Rohkeus välittyy lapselle ja kasvattaa tunnetta, että on lupa puhua.
    • Pyydä lasta ilmaisemaan toiveitaan toiveitaan, ajatuksiaan ja huoliaan elämäntilanteeseensa liittyen.
    • Mitä terveisiä lapsi haluaa kertoa päätöksiä tekeville aikuisille?
  • Työväline auttaa vastaamisessa:
    • Pyydä lasta vastaamaan Kyllä/Ei -peukkujen avulla suoriin kysymyksiin. kts video
    • Voit konkretisoida kysymääsi asiaa esimerkiksi leluilla tai leikillä.
      ”Tässä olet sinä (pikkunukke) ja hänen kännykkä soi, sieltä soittaa vanhempasi. Vastaatko hänelle? Miksi et? Oliko kiva puhua videopuhelua?”
    • Pyydä lasta lähettämään Viestilinnun avulla viesti asioista päättäville työntekijöille tai muille aikuisille. kts video.
  • Esimerkkilauseita lapsen kanssa keskusteluun työskentelyvaiheessa:
    • ”Kun sä kerroit näin, niin mulle se tarkoittaa tätä – ymmärsinkö oikein?”
    • ”Kun näin sinut viimeksi, kerroit, että sinua oli sattunut, kun vanhempasi oli tönäissyt sinua. Vanhempasi oli ollut vihainen ja kerroit, että se pelotti sinua. Kiitos kun kerroit siitä. Onko sinua sattunut uudelleen? Onko sinua pelottanut uudelleen?”
    • Konkretisoi aikaa lapselle tutuilla määreillä:
      ”Sä olet täällä (esimerkiksi sijaisperheessä) vielä kun on joulu, tai kun tulee kesä.”
      ”Olet täällä ainakin tämän viikon, eli 5 päivää. Sitten meillä on aikuisten kokous, jossa aikuiset miettivät jatkoa. Kerron sitten sinulle, mitä me aikuiset mietimme.”
    • Sanoita arjen jatkumista: ”Voit leikkiä täällä, menet täällä nukkumaan.”
    • Pienelle lapselle voit konkretisoida päivien määrää esimerkiksi sormilla tai piirtämällä kuvioita
    • ”Nukut täällä yhden yön, sitten näet vanhempasi. Täällä sinusta huolehtii Santtu. Mitä haluaisit leikkiä tänään Santun kanssa? ”

Kerro tulevasta

  • Kerro lapselle konkreettisesti mitä tapahtuu tapaamisen jälkeen: esim. ”Sinä menet nyt syömään ja minä lähden autolla toiseen paikkaan / Sinä jatkat nyt leikkimistä ja minä juttelen vielä vanhemman kanssa.”
  • Mikäli on kyse päätöksestä, kerro milloin aikuiset juttelevat hänen asioistaan eli milloin on seuraava neuvottelu, jossa asiasta päätetään. Kerro miten lapselle välittyy tieto päätöksestä.
  • Jos jäät miettimään lapsen turvallisuutta, sovi lapsen kanssa, mitä lapsi tekee, jos on hätätilanne. Mieti lapsen kanssa, kenelle hänen on helpointa kertoa jos jotain ikävää tapahtuu? Osaako lapsi soittaa 112 tai voiko hän juosta naapuriin?
  • Kerro lapselle, milloin tapaat häntä seuraavan kerran. Esimerkiksi:
    ”Tulen kahden viikon kuluttua sinua taas tapaamaan. Kerro jotain, mitä tiedät, että juttelette tai teette silloin.”
    Voit näyttää sormilla öiden määrää vastaavan määrän tai piirtää paperille.

Lopuksi

  • Kerro lapselle mitä kuulit.
  • Kysy onko lapsella jotain kysyttävää.
  • Anna lapselle tarra käynnin päätteeksi.
  • Kiitä lasta rohkeudesta ja jutteluista.

Havainnointi työskentelyn aika

  • Kiinnitä tapaamisella/työskennellessäsi huomiotasi lapseen:
    • Toimintaan: Kenelle lapsi puhuu? Kenelle lapsi vie lelunsa? Keneen lapsi ottaa kontaktia? Leikkiikö innoissaan? Keneltä hakee lohdutusta tai turvaa?
    • Tunnereaktioihin: Missä kohdin lapsi hymyilee tai menee apeaksi? Mitä tunteita hänestä on havaittavissa eri aiheita käsiteltäessä?
    • Kehonkieleen: Milloin lapsi vetäytyy? Milloin lapsi tulee kohti? Kenen syliin hän menee? Ketä hän välttelee?

Lapsen kohtaamisen abc:

  • Auta lasta tutustumaan sinuun: asettaudu lapsen kanssa samalle tasolle ja osoita heti olevasi kiinnostunut hänestä.
  • Esittäydy lapselle esim. ”Minä olen sinun sosiaalityöntekijäsi Maija. Haluan kuulla mitä sulle kuuluu, että osaan auttaa sinua.”
  • Kerro lapselle:
    • mitä teet tänään yhdessä lapsen kanssa ja mistä juttelette – tapaamisen tavoite.
    • mitä tulee tapahtumaan ja mitä aikuiset tekevät seuraavaksi.
    • montako kertaa tapaat lasta selvitystyön aikana: piirrä kuva lapselle
  • Huomioi lapsen mahdollinen lojaalius tai jännitys muita paikalla olevia kohtaan. Heillä voi olla myönteinen tai kielteinen vaikutus lapsen itseilmaisuun.
    • kerro, että lapsen omilla ajatuksilla on iso merkitys ja niiden kuuleminen on sinulle tärkeää, jotta voisit tietää mitä lapsi toivoo ja tarvitsee.
    • työntekijän levollinen olo rauhoittaa lasta.

3. Mielipiteen vaikutus

  • Tapaa lapsi uudelleen ja kerro:
    • ”Muistatko kun viimeksi tavattiin niin juteltiin siitä.. Nyt siitä on seurannut..”
    • Kerro lapselle mitä ajattelet tai tiedät tilanteesta tällä hetkellä.
  • Epäselvissä ja epävarmoissa tilanteissa on tärkeää jutella lapsen kanssa ja käydä läpi evävarmaa tilannetta : ”Minulla ei ole vielä valmiita vastauksia, vaan asiaa selvitellään ja tähän palataan. Sinä saat kyllä tietää mitä tulee tapahtumaan ja miksi. Tahdon myös tietää, mitä sinä ajattelet ja toivot.” Epätietoisuuden käsittely luo lapselle turvallisemman mielen.
  • Päätetyn asian käsittely jatkuu lapsen kanssa, jotta lapsi ymmärtää ja sisäistää, mitä hänen elämässään on tapahtumassa: lapsen kanssa käsitellään kotiutumista tai uuteen paikkaan muuttamista. Selvitettävä asia ei poistu, vaikka työntekijä poistuu tai vaihtuu.
  • Lapsen elämänhallinnan tunne lisääntyy, kun lapsi voi vaikuttaa johonkin omaa elämäänsä koskevaan asioaan. Esimerkiksi sijaishuollon muutoksissa lapsi voi vaikuttaa: kenen kanssa tutustumaan, mitä haluaa mukaan, mitä syödä ensimmäisenä päivänä jne.
  • Lapsen tapaamisen jälkeen arjen aikuisen on hyvä tietää, mitä lapselle on kerrottu ja mitä on tehty.

Miksi sosiaalityöntekijän tulee huomioida lapsen tärkeät ihmissuhteet päätöksenteossa?

  • Lasta koskevissa päätöksissä on tärkeää huomioida, että lapsi on kiintynyt häntä hoivaavaan aikuiseen.
  • Katkeamiset lapselle tärkeissä ihmissuhteissa voivat traumatisoida lasta ja heikentää lapsen mahdollisuutta kiinnittyä seuraavaan asuinpaikkaan.
  • Kykenemättömyys kiinnittyä hoivaaviin aikuisiin näkyy/voi näkyä esimerkiksi kaverisuhteissa, tunnesäätelyssä, kognitiivisessa suoriutumisessa koulussa
  • Siksi sosiaalityön päätöksissä tulisi priorisoida kiintymyksen säilyttäminen erityisesti pientä lasta hoivaavaan aikuiseen.
  • On tärkeää kuulla arjen aikuisen huomiot lapsen elämäntilanteesta.

Vinkkejä turvallisuuden tunteen säilyttämiseen sijoitustilanteissa:

  • Sosiaalityöntekijä voi sijoittaa mahdollisimman turvallisesti ja välttää yhtäkkisiä sijoituksia.
  • Yllättävät muutokset lapsen turvallisissa ihmissuhteissa ovat lapselle turvattomuutta aiheuttavia. Siksi lastensuojelussa tulee pyrkiä tukemaan lapsen suunnitelmallisia ja lapsen tarpeen mukaan valmisteltuja siirtymiä ja muutoksia.
  • Lapsi tarvitsee aikaa kodin vaihtumisen hyväksymiseen.
  • Sijaishuoltopaikan vaihdos edellyttää työskentelyä lapsen kanssa:
    • tiedon antaminen lapselle: miksi koti vaihtuu
    • surutyön tekeminen: luopuminen edellisestä kodista.
    • orientoituminen uuteen kotiin: toivon herääminen.
    • kiinnittyminen uuteen kotiin: yhteys aiempiin hoitajiin säilyy.
  • On tärkeää, että sijoitukset muuttuvat suunnitellusti ja lapsen kanssa yhdessä työskennellen.